Delis Cober

Minulla on myös huispaustarina!

Luku neljä
                            Kotiin!

Sydämemme pysähtyi, yritin rimpuilla itseni irti. Mutta se ei tuottanut tulosta. Mies talutti minut ja Henrietan poliisiasemalle.
Asemalla oli pimeähköä, ja lattia narisi. Jos ei tiennyt missä oli olisi takuulla luullut tulleensa kummitustaloon.
-Tässä nämä nyt ovat, sanoi mies. Yllättäen hänellä oli aika kimeä ja hermostunut ääni.
-Jätä heidät siihen, sanoi hyvin samanlainen ääni nurkasta. -Minä hoitelen heidät!
Samassa ovi räsähti rikki ja muuan oudolta näyttävä mies otti sauvansa esiin ja huusi:
-Liikkumitor! Hän tähtäsi sauvansa mieheen. Ja mies nousi ilmaan, hän liikutteli sauvaansa ja mutisi jotain. Olimme yhden jalan korkeudessa, yhtäkkiä mies päästi irti ja liu'uimme alas maahan.
-Mitä ihmettä! Huusi nainen. Hän otti sauvansa ja tähtäsi auttajaa.
-Selatus pikamus! Mies ehti täpärästi väistää. Loitsu osui seinään ja kimposi itse loihtiaan.
Nainen lennähti taaksepäin, kovalla vauhdilla. Hän tömähti kivilattialle, selliin.
Nainen voihkaisi, mutta nousi ripeästi takaisin taistelu asentoon.
-Tulejo sauva, sanoi mies takanamme, naisen kädestä lennähti sauva ja se osui melkein meihin. Väistimme täpärästi.

-Lähtekää, nopeasti, huusi velho. Muutaman minuutin kuluttua olimme jo meillä.
-Huh, se oli pelottavaa, mutta erittäin kummaa.
-Jep, vastasin. Katsoin kelloani ja säpsähdin.
-Se on jo puoli kuusi!
-Mikä?
-No kello. Äiti ja isä tulee pian, äkkiä sisälle, sanoin ja ryntäsimme sisälle,  ja huoneeseeni.
Kun avain oli jo kääntymässä lukossa. Istuimme juttelemassa huoneeni sängyllä.

-Huhuu! Kuului eteisestä.-Onko täällä ketään?
-Me ollan täällä! Huusin. Kierähdin alas lattialla olevalle matolle. Matto oli valkoinen ja hyvin pörheä. Ja ihanan lämmin.
Kipsuttelin eteiseen halaamaan äitiä ja isäpuolta.
-Meillä on vieras.
-Aaa, kuka, Henrietta? Äiti kysyi.
-Juu! Huudahti Henrietta huoneesta.-Minä tästä lähdenkin, kellokin on jo aika paljon. Heippa! Henrietta nousi sängystä ja lähti takaoven kautta ulos.
-Heippa, vastasin. -No mun pitää mennä pakkaamaan, en ole pakannut edes sukkia.
Äiti naurahti tokaisulle. Lähdin reippaasti huoneeseeni. Arkkuni oli sänkyni alla, vedin sen ja nostin sängylle. Olin viettänyt kaksi tuntia kirjojen pakkaukseen.
-Miten tänne saa enempää tavaraa, huokaisin.-No kaippa pitää yrittää.

Kolmannen tunnin jälkeen, hän sai kaiken tarvittavan palattua. Hän lähti syömään iltaruokaa.

Mukava, ja jännä tarina! Onneksi tuo salaperäinen mies pelasti sinut ja Henrietan, kukahan se oli? Saat 8 kaljuunaa ja 15 tuparia!
Ps. Luulin et arvostelin tän jo, mä olin jo lukenut sen, mutta unohdin arvostella, pahoitteluni
Kirsikka

Delis Cober kirjoittelee tänne tarinoitaan! :3